Lapset ovat aina ihme, sen on Ihmeiden äiti saanut todeta. Äitiä on kuitenkin siunattu kahdella pojalla, joista toinen täyttää pian 3 vuotta ja toinen saavutti juuri hurjan 3 kuukauden iän. Isommalla Hämähäkkimiehellä, tuttavallisemmin Hämiksellä, on varsin vinkeä luonteenlaatu ja kiinnostus hyppiä ja pomppia joka paikkaan. Raajoja tuntuu riittävän, ihan kuin jätkällä ois ainakin se kahdeksan jalkaa, kuten hämähäkillä konsanaan. Hän myös kiipeilis pitkin seiniä ja roikkuis ympäriinsä, jos se ois mahdollista. Toisaalta tällä Hämähäkkimiehellä on hyvä keskittymiskyky niihin asioihin, joista hän on kiinnostunut sekä jokseenkin filosofinen tapa katsella tätä maailmaa. Kysymyksiä ja tokaisuja riittää.
Pienempää nimitellään tässä blogissa Pikkupedoksi, tuttavallisemmin saapi hän olla Pikkis. Pikkupedon luonteenlaatu on meille vanhemmille vasta selviämässä mutta varsin terhakas ja energinen tapaus tämäkin poika taitaa olla. Pikkis murisee ja pärisee, pitää puoliaan itkemällä lujaa ja toisaalta hymyilemällä valloittavasti silloin, kun kaikki on jätkän mielen mukaisesti. Veikkaan, että tästä tyypistä kasvaa nimensä veroinen, viimeistään siinä vaiheessa, kun saa tosissaan täytyy alkaa huolehtia siitä, ettei veli pääse niskan päälle.
Äidin supersankarit-blogi kertoo näiden kahden pojan ja heidän äitinsä arjesta. Katsotaan, mihin suuntaan tämä menee. Tarkoitus on kuitenkin laittaa muistiin ihan kaikenlaisia asioita lapsiperheen elämästä ja poikien touhuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti