Hämähäkkimies heräsi aamulla ja kerroin, että tänään on kauan odotettu ensimmäinen kerhokerta. Hämis mietiskeli asiaa hetken ja totesi: "Tänään minä kasvoin isoksi pojaksi ja menen yksin kerhoon." Olipa hienosti sanottu! Valmisteltiin eväät yhdessä, pakattiin reppu, otettiin valokuva kerholaisesta ja sitten menoksi.
Ehkä vähän jännitti poikaa, pari kertaa varmisteli, ettei pikkuveli tule kerhoon myös mutta muuten oli hiljaista poikaa. Kerhokavereista löytyi pari tuttuakin ja toinen kerhotädeistä on meille ennestään tuttu, joten ihan uutta ei kaikki sentään ollut. Me äidit saateltiin lapset istumaan ja lähdettiin sitten. Hämis vaikutti jäävän reippain mielin omalle paikalleen.
Hän ei ookaan ollut päivähoidossa tai missään vastaavassa ennen. Toki mummilla, kummeilla ja muilla turvallisilla sukulaisilla hoidossa ja yökylässä mutta nyt ihan ensimmäistä kertaa jäi yksin tuollaiseen paikkaan. Kyllä siinä äitiäkin vähän jännitti, vaikka pojalla onkin reipas luonteenlaatu. Eihän sitä koskaan tiedä, jos olisikin päättänyt, ettei halua jäädä ilman äitiä kerhoon.
Hyvin meni kuitenkin. Hämis oli tehnyt melkein koko kaksi tuntia kestävän kerhon ajan intohimoisesti palapelejä. Äitiä ei vissiin ehtinyt ees kaivata, kun piti keskittyä palapelien maailmaan. Eka lause mulle oli: "En minä jaksanut syödä kaikkia eväitä." Äitiä hymyilytti. Kotona maistui sitten loputkin. Kivaa oli, oli pojan tuomio kerhosta. Ensi viikolla on menossa uudestaan.
Pikkupeto Pikkis on hilkulla nauraa ääneen. Tänään jo yskähteli siihen malliin, että kohta naurukoneisto käynnistyy. Osaa myöskin puoliksi kääntyä mahalleen. Se on aika vinkeää. Alakroppa on jo kääntynyt, yläkroppa vielä kierteellä. Luulis asennon olevan kamala mutta ei se näytä herraa vaivaavan. Ite ei varmaan kantsi lähteä sitä kokeilemaan, reväyttää vaan kaikki paikkansa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti