Boom Kah-poika

Hämis on kova Robin-fani. Tanssii ja laulaa Robinin tahtiin innoissaan. Tykkää etenkin Boom Kah-kappaleesta. Toki Hämis fanittaa lujaa mm. Hevisaurusta, Fröbelin Palikoita, Risto Räppääjää, Cheekiä, Ipanapaa, Mimiä ja Kukua ja vaikka mitä muita. Suomiräppiä ja -poppia kuuntelee kanssa. Lastenlauluistakin innostuu. Sulassa sovussa saattaa laulaa Chisua, hämähämähäkkiä, Jukka Poikaa ja jotain kerhobiisiä. Potpurit on aikamoisia.

Hämis myös tanssii kovasti. Hyppii, tekee kuperkeikkoja, kierii ja juokseekin. Pojalla on viime aikoina riittänyt vauhtia ja energiaa tosi paljon. Jopa liiaksikin asti. Kerhosta on tullut sellaista palautetta, että Hämähäkki on todella vauhdikas. Ovat jopa sylissä rauhoitelleet. Positiiviseen sävyyn nämä jutut on kyllä kerrottu. Olenhan toki sen itsekin huomannut. Hämikseen on välillä vaikea saada otetta, kun hän on todellakin niin Hämähäkkimies, että kiipeää melkein pitkin seiniä. Siirtymätilanteet, kotoa ja kotiin lähdöt ovat erityisen vaikeita. Leikki saattaa kerhoissakin mennä ihan yli ja Hämis alkaa riehua ihan tosissaan. Painii, potkii ja pyörii. Ei oikein kuuntele. Kai sillä on joku kolmevuotis-kriisi. Vaihe.

Jutuissaan Hämähäkki on edelleen tosi hauska. Eräänä iltana hän kertoi ryhtyvänsä isona etsimään hirviöitä. Sienimetsästä. Kummisedän kanssa. Samoin hän isona lähtee viidakkoon silittämään norsuja ja katsomaan tiikeriöitä. Eli tiikereitä mut se oli hauskasti taivutettu. Hämis puhuu paljon siitä, mitä hän tekee isona ja miksi hän haluaa tulla isona. Hän haluaa olla mm. dinosaurus, koira ja pääkallo. Tänään taisi juttu lentää siitä, että hän aikoo tulla merirosvoksi ja lähteä laivalla seilaamaan.

Hämiksellä on myös mielikuvitusystävä, Peppi. Peppi on välillä meillä yötä ja tulee mukaan kerhoihin ja ulos. Erään kerran leikkivät Pepin kanssa piilosta. Oli vähän outoa seurata vierestä. Hämiksellä on tosi hyvä mielikuvitus ja jutut sen mukaisia. Poika on jollain tapaa taiteilijatyyppiä ja niin kiinnostunut musiikista, että eiköhän siitä ainakin harrastus tule.

Pikkupedon kuulumisia

No, yöt huononi taas mutta tätähän tämä vauvaperheenä olo on. Nukkua ei saa. Ehkä sitten joskus. Kohti iloisempia asioita. Pikkupeto on nyt puolivuotias ja varsin veikeä kaveri. Nauraa röhöttää etenkin isoveljelle ja mahapöristyksille. Pöristää itsekin mielellään esimerkiksi äidin poskea. Hymyilee paljon ja ääntelee kovasti erilaisilla kiljahduksilla, murinoilla ja kähinöillä.

Kovasti tekisi Pedon mieli liikenteeseen ja tänään nähtiinkin jo aika hieno ryömintä. Yleisesti hän kyl vielä tyytyy sätkimään ja kiljumaan paikallaan, josko vaikka isoveli palvelisi ja toisi halutun tavaran lähemmäs mutta eiköhän kohta tuu vauhtia lisää. Nyt pyörii napansa ympäri ja pääsee sillä tavoin liikkumaan jonkin verran. Jumppailee paljon. Mieluiten tutkii Hämiksen leluja, autot on tosi jees.

Musiikkimiehiä hän on isoveljensä tavoin. Marakassia oppi syömisen lisäksi soittamaan ja suuresti nauttii kosketinsoittimen pimputtelusta. Rumpua läpsytteli muskarissa tänään ja kitaraa tuijotti silmät suurina. Myös veikan ukulelea soittelee mielellään. Ja syö. Vaikkei se ole sallittua...

Ruoka maittaa ihan kohtuuhyvin, viimeaikoina vähän paremmin. Monia makuja on toki kokeilematta, lihat pitäisi ottaa ruokavalioon. Maitoaltistus oli viime viikolla ja siitä taidettiin selvitä puhtain paperein, ei tullut oksennusta eikä mainittavia oireita kotialtistuksen aikanakaan. Korvikkeeseen tehty puuro maistuu tosi hyvin. Juoda hän ei kyllä korviketta tykkää ja altistus oli ihan kauheaa, kun väkisin ruiskulla ruutattiin korviketta suuhun mutta minkäs teet. Pikkupedosta ei koskaan pitänyt tehdä pelkkää rintalasta, mutta jossain vaiheessa hän sellaiseksi alkoi. Ei kai vaan muistettu tarjota apetta pullosta, kun tuli ne oksentelut kuvioon ja poks, pullo ei enää kelvannutkaan. Tissi on paras.

Äiti oli vaipua kokovartalokoomaan

Loppuipa sitten hyvin alkanut bloggaus-ura Ihmeiden äidillä lyhyeen, kun tuo väsymys kävi niin hurjaksi. Pikkis alkoi heräillä yöllä syömään tunnin-kahden välein ja mitäs muuta minä osasinkaan kuin tarjota tissiä ja heräillä. Lopulta poikaa sai kanniskella yöllä, kun oli varmaan kurja olo kaikesta siitä syömisestä. Nukahtaminen kävi vaikeaksi myöskin ja kaikenmoisen hyppelyn ja heiluttelun tuloksena laps nukkui surkean tunnin ja heräsi vaatimaan tissiään, jolloin munkin olo oli aikasmoisen surkea. Eikä isi kelvannut nukutustouhuun ollenkaan. Sai laps kyllä hysteerisiä kirkumiskohtauksia minunkin sylissäni, joten hupaisasti meni.

No, heräsin sitten koomastani sen verran, että päätin, ettei näin vaan voi jatkua. Tuloksena kun oli täysin hermoheikko zombi-äiti, jonka Ihmeet tuntui lähinnä taakoilta. Pakko oli siis tehä jotakin. Hälytin apuun neuvolan perheohjaajan ja tankkasin läpi Unihiekkaa etsimässä-kirjaa. Lopulta sovittiin miehen kanssa, mitä tehdään, ja aloitettiin nukahtamis/unikoulu. Yösyöttöjä ei ollut tarkoitus vielä lopettaa, joten se teki unikoulun suunnittelusta ja toteutuksesta haastavan mutta toimintastrategia saatiin tehtyä.

Nyt koulutusta on kohta viikko takana ja paremmin menee. Pikkupeto nukahtaa sänkyynsä ilman minkään sortin heiluttelua, rauhoittelemassa käydään toki, jos itkee ja tuttia suuhun asettamassa. Samoin tavoitteena oli vähentää yösyöttöjen määrää. Ennen niitä oli ainakin 6-8, nyt 2-3. Pikkis sai itse asettaa uuden syömisrytmin ja pidän tuota kolmea ihan kestettävänä määränä siihen nähden, kuinka monta syöttöä ennen oli. Tarkoitus on luopua yösyötöistä kokonaan jossain vaiheessa, ehkä muutaman kuukauden päästä, joten nyt sopii yöllä vielä ruokaillakin. Kunhan ei tunnin välein. Pikkis on ensi viikolla puoli vuotta. Heräilyjä saattaa kyllä tulla mutta yleensä Pikkis rauhoittuu tuttiin ja mä nukahdan niin nopeasti takaisin, etten sillälailla rekisteröi noita tutituksia. Ja onhan tässä takana huomenna vasta viikko, joten katsotaan, miten tulevaisuudessa käy.

Jospa blogikin tästä vähän aktivoituisi taas, jos alan päästä koomastani. Kaikenlaista hauskaa kirjoitettavaa olisikin. Meillä kun asuu nykyään pikkupianisti ja Boom Kah-poika.