No, yöt huononi taas mutta tätähän tämä vauvaperheenä olo on. Nukkua ei saa. Ehkä sitten joskus. Kohti iloisempia asioita. Pikkupeto on nyt puolivuotias ja varsin veikeä kaveri. Nauraa röhöttää etenkin isoveljelle ja mahapöristyksille. Pöristää itsekin mielellään esimerkiksi äidin poskea. Hymyilee paljon ja ääntelee kovasti erilaisilla kiljahduksilla, murinoilla ja kähinöillä.
Kovasti tekisi Pedon mieli liikenteeseen ja tänään nähtiinkin jo aika hieno ryömintä. Yleisesti hän kyl vielä tyytyy sätkimään ja kiljumaan paikallaan, josko vaikka isoveli palvelisi ja toisi halutun tavaran lähemmäs mutta eiköhän kohta tuu vauhtia lisää. Nyt pyörii napansa ympäri ja pääsee sillä tavoin liikkumaan jonkin verran. Jumppailee paljon. Mieluiten tutkii Hämiksen leluja, autot on tosi jees.
Musiikkimiehiä hän on isoveljensä tavoin. Marakassia oppi syömisen lisäksi soittamaan ja suuresti nauttii kosketinsoittimen pimputtelusta. Rumpua läpsytteli muskarissa tänään ja kitaraa tuijotti silmät suurina. Myös veikan ukulelea soittelee mielellään. Ja syö. Vaikkei se ole sallittua...
Ruoka maittaa ihan kohtuuhyvin, viimeaikoina vähän paremmin. Monia makuja on toki kokeilematta, lihat pitäisi ottaa ruokavalioon. Maitoaltistus oli viime viikolla ja siitä taidettiin selvitä puhtain paperein, ei tullut oksennusta eikä mainittavia oireita kotialtistuksen aikanakaan. Korvikkeeseen tehty puuro maistuu tosi hyvin. Juoda hän ei kyllä korviketta tykkää ja altistus oli ihan kauheaa, kun väkisin ruiskulla ruutattiin korviketta suuhun mutta minkäs teet. Pikkupedosta ei koskaan pitänyt tehdä pelkkää rintalasta, mutta jossain vaiheessa hän sellaiseksi alkoi. Ei kai vaan muistettu tarjota apetta pullosta, kun tuli ne oksentelut kuvioon ja poks, pullo ei enää kelvannutkaan. Tissi on paras.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti