Loppuipa sitten hyvin alkanut bloggaus-ura Ihmeiden äidillä lyhyeen, kun tuo väsymys kävi niin hurjaksi. Pikkis alkoi heräillä yöllä syömään tunnin-kahden välein ja mitäs muuta minä osasinkaan kuin tarjota tissiä ja heräillä. Lopulta poikaa sai kanniskella yöllä, kun oli varmaan kurja olo kaikesta siitä syömisestä. Nukahtaminen kävi vaikeaksi myöskin ja kaikenmoisen hyppelyn ja heiluttelun tuloksena laps nukkui surkean tunnin ja heräsi vaatimaan tissiään, jolloin munkin olo oli aikasmoisen surkea. Eikä isi kelvannut nukutustouhuun ollenkaan. Sai laps kyllä hysteerisiä kirkumiskohtauksia minunkin sylissäni, joten hupaisasti meni.
No, heräsin sitten koomastani sen verran, että päätin, ettei näin vaan voi jatkua. Tuloksena kun oli täysin hermoheikko zombi-äiti, jonka Ihmeet tuntui lähinnä taakoilta. Pakko oli siis tehä jotakin. Hälytin apuun neuvolan perheohjaajan ja tankkasin läpi Unihiekkaa etsimässä-kirjaa. Lopulta sovittiin miehen kanssa, mitä tehdään, ja aloitettiin nukahtamis/unikoulu. Yösyöttöjä ei ollut tarkoitus vielä lopettaa, joten se teki unikoulun suunnittelusta ja toteutuksesta haastavan mutta toimintastrategia saatiin tehtyä.
Nyt koulutusta on kohta viikko takana ja paremmin menee. Pikkupeto nukahtaa sänkyynsä ilman minkään sortin heiluttelua, rauhoittelemassa käydään toki, jos itkee ja tuttia suuhun asettamassa. Samoin tavoitteena oli vähentää yösyöttöjen määrää. Ennen niitä oli ainakin 6-8, nyt 2-3. Pikkis sai itse asettaa uuden syömisrytmin ja pidän tuota kolmea ihan kestettävänä määränä siihen nähden, kuinka monta syöttöä ennen oli. Tarkoitus on luopua yösyötöistä kokonaan jossain vaiheessa, ehkä muutaman kuukauden päästä, joten nyt sopii yöllä vielä ruokaillakin. Kunhan ei tunnin välein. Pikkis on ensi viikolla puoli vuotta. Heräilyjä saattaa kyllä tulla mutta yleensä Pikkis rauhoittuu tuttiin ja mä nukahdan niin nopeasti takaisin, etten sillälailla rekisteröi noita tutituksia. Ja onhan tässä takana huomenna vasta viikko, joten katsotaan, miten tulevaisuudessa käy.
Jospa blogikin tästä vähän aktivoituisi taas, jos alan päästä koomastani. Kaikenlaista hauskaa kirjoitettavaa olisikin. Meillä kun asuu nykyään pikkupianisti ja Boom Kah-poika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti