Huomenna juhlitaan Hämähäkin synttäreitä. Mä oon ollut ihan toivottoman väsynyt mutta eiköhän tässä jonkinlaiset kekkerit raavita kasaan. Hämis on itse aivan innoissaan ja luettelee päivittäin, keitä vieraita hänelle tulee. Taitaa olla sukulaisia vähän ikävä.
Tää pikkuvauva-aika vie kyllä naisesta mehut. Ja sit on viel toi leikki-ikäinen, joka on alkanut heräillä öisin. Pikkis on kyllä tosi suloinen, kunhan hän vaan nukkuis vähän paremmin. Pikkis on alkanut nauraa ääneen. Me vanhemmat saadaa tehdä töitä, jotta nauru kajahtaisi ilmoille mutta isoveljen ei tartte kun ite vähän naurahtaa ja pikkuveljen suusta kuuluu kikatus. Pikkis myös viihtyy katsellen Hämiksen touhuja ja on innostunut maistelemaan omia lelujaan. Häntä on kehuttu hyvin rauhalliseksi ja hymyileväiseksi.
No, nyt olis siis synttärit järjestettävänä. Onneks mun äiti ja siskot auttaa leipomisessa. Muuten varmaan romahtaisin. Nyt on ollut vähän vaikeita aikoja oman mielen kanssa, kun en oikein kestä tuota heräilyä ja Hämiksen yöllistä ulvontaa. Äidin osa ei oo kauhean helppo. Onneksi se on kuitenkin myös ihana, koska noi pojat on tietenkin parasta, mitä mulla on. Yritän tarrautua ajatukseen, että joskus nukutaan. Ja se joskus voi olla vaikka ihan pian. Ainakin täytyy toivoa niin. Päivisin koitan keskittyä poikiin ja hyviin asioihin. Vaikka kyllähän väsymys veronsa vie eikä meillä aina ole niin kovin hilpeää. Nyt on kyllä tulossa kiva viikonloppu, jos siitäkin saisi virtaa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti