maanantai 23. syyskuuta 2013

Harrastusta ja virikettä

Poikien kanssa käydään sisarusmuskarissa. Se on varsin hauskaa, Pikkiskin on jaksanut sen ajan olla oikeen virkeenä ja ihmetellä meininkiä. Pienemmät sisarukset on kaikki vuoden 2013 vauvoja ja isommat sisarukset 2-5-vuotiaita. Aikamoista menoa siis. Ihan hyvin on sujunut, paitsi viime kerralla Hämis murjotti jotain ja vinisi, että on tyhmää eikä suostunut osallistumaan. Annoin sitten olla. Tuli se sieltä mukaan hetken päästä. Innostui taas soittamaan ja laulamaan. Mieluiten Hämis kyllä tekis kuperkeikkoja ja muita temppuja koko muskarin ajan.

Hämähäkkimiehen kans ollaankin harrastettu muskaria siitä lähtien, kun mies oli n. 3 kk. Aika tuttua huttua siis jo. Koko ajan samassa paikassa, vetäjä on kyllä välissä vaihtunut. Surin vähän sitä, etten voi Pikkiksen kanssa aloittaa muskaria, kun eihän tuota isompaa ois voinut vauvaryhmään ottaa. Ilokseni sitten kuulinkin, että on olemassa myös sisarusryhmä ja ilmotin meidät heti sinne. Niin pääsee Pikkupeton muskarin ihmeelliseen maailmaan.

Muskarin kanssa samoissa tiloissa toimii tiistaikerho, johon osallistutaan kanssa. Keskiviikkoisin on mll:n kerho ja torstaisin kokoontuu vauvaryhmä, johon esikoisen saa ottaa mukaan, joten meillä on aikamoista kerhoilua ja puuhaa viikot, jos osallistutaan kaikkiin rientoihin. Perjantaisin on Hämiksen oma kerho. Leikkitreffit, puistoilut, neuvolakäynnit sun muut vielä päälle ja meillä on kyllä tekemistä aamupäiville.

Hämis tapaa muita lapsia ja mä muita aikuisia. Viime kerralla Hämis askarteli tiistaikerhossa kerho-ohjaajan kanssa omasta halustaan, joten Hämis saa kontaktia myös muihin aikuisiin. Kävin myös kerhon vanhempainillassa ja ohjaaja puhui Hämiksestä hyvin kauniisti. Poika kuulemma osallistuu laululeikkeihin, pysyy paikallaan eikä haahuile, kuten osa 3-vuotiaista, osaa odottaakin, osaa kertoa, jos on joku hätä, on reipas ja palapelien teossa suorastaan ihmelapsi. Tuollaisia sanoja äiti lapsestaan haluaakin kuulla. Lämmittää mieltä tavattomasti. Kyllähän sitä aina lapsestaan miettii, kuinka hyvin se pärjää ja osaa olla. Ilmeisen hyvin, tuo minun poikani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti